Ankeriasta esiintyy pääasiassa Etelä-ja Lounais-Islannin joissa ja järvissä. Ankerias on katadrominen laji, joka tarkoittaa sitä, että se elää makeassa vedessä mutta palaa mereen lisääntymään. Ankerias kutee Sargassomerellä mistä se vaeltaa Eurooppaan ja tulee makeaan veteen syömään. Islantilaisen ankeriaan levinneisyydestä tiedetään hyvin vähän, koska sitä ei ole koskaan kalastettu laajemmassa mittakaavassa.

Kolmipiikkiä esiintyy joissa ja järvissä. Kolmipiikki on kooltaan pienehkö kala, mutta saattaa silti saavuttaa jopa 12 sentin mitan. Se kilpailee ruoasta muiden lajien poikasten kanssa, mutta toimii myös ravinnonlähteenä taimenelle ja nieriälle.

Sisävesien kalastuksen hallinnointi Islannissa

Sisävesien kalastuksen valvonta ja sääntely perustuu vuonna 1994 annettuun lakiin sisävesien kalastuksesta. Sisävesien kalastusta hallinnoi Islannin maatalousministeriön alainen "neuvoa antava toimikunta", Veiðimálastjóri ("Sisävesikalastuksen osasto", Directorate of Freshwater Fisheries), jolle ministeriö on delegoinut sisävesien kalastuksen hallinnan. Osasto toimii valvovana ja vastaavana hallintoelimenä ja säätelee kalastuksen lisäksi muun muassa kalanviljelylaitosten toimintaa. Aiemmin toimikunnan alaisuudessa toiminut Veiðimálastofnun (Sisävesikalastuksen tutkimuslaitos, Insitute of Freshwater Fisheries) toimii nykyään itsenäisesti. Tutkimuslaitos vastaa sisävesien kalaston ja kalastuksen tutkimuksen lisäksi muun muassa saalistilastojen keräämisestä.

Islannissa kalastusoikeudet ovat yksityisessä omistuksessa ja perustuvat maanomistukseen, kuten Suomessakin. Paikallistasolla kalastusta hallinnoivat suunnilleen suomalaisia osakaskuntia vastaavat "kalastusyhdistykset", joita on tällä hetkellä 165. Islantilaisilla vesialueiden omistajille on oma maanomistajien etuja ajava kattojärjestö Landssamband veiðifélaga, jonka internetsivuilta www.angling.is löytyy paljon hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa Islannin kalastuksesta kiinnostuneille. Yhdistykset on valtuutettu järjestämään yksittäisten jokien tai järvien, tai jokijärjestelmien ja järviryhmien, kalastuksen. Kalastusalueet sijaitsevat yleensä maaseudulla, joilla maa on useimmiten paikalliseen "kalastusyhdistykseen" kuuluvien viljelijöiden omistuksessa. Yleensä "kalastusyhdistys" vuokraa vesialueensa edelleen kalastusseuralle tai suoraan urheilukalastajille. Syyt ovat Islannissakin puhtaasti taloudelliset, sillä Islannissakin tiedetään, että urheilukalastajan vapavälinein nostaman lohen arvo on suunnilleen kymmenkertainen sen arvoon kalamarkkinoilla.

Kalastuksenhoito ja viljelytoiminta

Islannin jokien kalastosta pidetään hyvää huolta, ja moniin niistä istutetaan suuria määriä smoltteja vuosittain. Monen lohijoen poikasistutuksiin on vuosien saatossa valikoitu pääosin useamman merivuoden emokaloja joen omasta kannasta. Tällä on tavoiteltu useamman merivuoden kalojen osuuden kasvattamista suhteessa titteihin ja pitkään jatkunut monivuotisten lohien geeniperimän suosiminen on jo alkanut näkyä lohikannoissa, ja tietenkin myös saalistilastoissa, pyydetyn lohisaaliin keskikoon nousuna.

Islannin ensimmäinen kalanviljelylaitos rakennettiin jo vuonna 1884, mutta varsinainen tehokas viljelytoiminta aloitettiin vasta vuonna 1930, kun jokiin alettiin vapauttaa hautomossa kasvatettuja ruskuaispussipoikasia. Alkuun poikasia ei viljelylaitoksissa ruokittu, mutta 1950 alussa keksittiin ottaa käyttöön lyhyen aikavälin ruokinta ennen vapauttamista ja 1960-luvulla lohenpoikasia alettiin kasvattaa valtion omistamalla Kollafjørðurin koeviljelylaitoksella jo smolttivaiheeseen asti. Sittemmin lohenpoikasia on kasvatettu sekä kalankasvattamoiden tarpeisiin että jokiin vapautettavaksi. Islantiin perustettiin 1960- ja 1970-luvuilla lukuisia hautomoja ja viljelylaitoksia (kun laitoksia vuonna 1984 oli nelisenkymmentä, 80-luvun lopulla niitä oli jo pitkälti toista sataa) mutta 90-luvun alussa viljelylaitosten määrä alkoi laskea jyrkästi. Vuonna 1993 laitoksia oli enää 75.

Viljelylaitokset kasvattavat lähinnä lohenpoikasia, mutta ne tuottavat pienemmässä mittakaavassa myös taimenen, nieriän ja kirjolohen poikasia. Kuumista lähteistä yllin kyllin saatavaa termistä vettä käytetään kasvatusaltaiden veden lämmittämiseen, jotta poikasten kasvua smolttikokoon saadaan nopeutettua. Osa kasvattamoista keskittyy smolttien kasvattamiseen, osa kasvattaa smoltit edelleen lohiksi kalatiskille myytävään kokoon asti. Kasvatus elintarvikkeeksi tapahtuu joko merivedellä täytetyissä säiliöissä tai kasvatuskasseissa merellä, joskin kassikasvatus on osoittautunut talven lämpötilojen vuoksi vaikeaksi ja sitä ei onneksi juurikaan harrasteta. Kassikarkulaisista ei siis ole jokialueilla haittaa. Tankeissa kasvatus taas on osoittautunut hyvin kalliiksi, sillä merivesi on pumpattava tankkiin rannikolta.