Saalistilastot ja saalispäiväkirja, Veiðibók

Tilastoja kalastuksesta on Islannissa kerätty 1900-luvun alusta asti. Kun ministeriön alainen Veiðimálastjóra vuonna 1946 perustettiin, se on ollut siitä asti vastuussa saalistilastojen keräämisestä. Lain mukaan kalastusta tai metsästystä harjoittava joutuu ilmoittamaan saamansa saaliin, ja kalastuksen järjestelystä vastaavan tulee valvoa että näin myös tapahtuu. Jokaisella kalastuskohteella on oma virallinen saalispäiväkirjansa, islanniksi Veiðibók, jokaisessa kohteessa samanlainen. Kirjaan tulee merkitä kalastajan nimi, päiväys, kalan laji, muoto ja sukupuoli, paino kiloina, pituus sentteinä, sekä tieto siitä kolkattiinko kala vai vapautettiinko se. Lisäksi kalapäiväkirjassa on omat sarakkeensa pyyntipaikalle, käytetylle vieheelle tai syötille ja mahdollisille lisätiedoille.

Kalan painon merkitsemisessä tulee olla tarkkana. Islantilaiset oppivat urheilukalastuksen jalon taidon englantilaisilta jo 1800-luvun lopulta, ja tältä ajalta periytyy perinne ilmoittaa kalan paino paunoina. Käytännön elämässä muunnos ei kuitenkaan ole tarkka, koska tässä yhteydessä yhden paunan ajatellaan vastaavan 500 gramman painoa. Tämä aiheuttaa sekaannuksia ja myös virheitä tilastoihin, koska monet lodgeilla ja oppailla käytössä olevat puntarit näyttävät painon paunoina, ja yksi paunahan vastaa 0,454 kiloa.

Tilastoinnista vastaava Veiðimálastofnun lähettää kuhunkin kalastuskohteeseen uuden päiväkirjan vuosittain, kirjat kerätään kauden päätteeksi pois ja kaikki tilastot, miltei 100 000 pyydetystä kalasta vuosittain, kerätään yhteen. Sähköiseen muotoon tilastot on tallennettu alkaen vuodesta 1974.

Yhteenvedot edelliseltä vuodelta ovat saatavilla maaliskuun loppuun mennessä. Tämän jälkeen saalispäiväkirja palautetaan kalastusoikeuden haltijalle arkistoitavaksi ja ihailtavaksi. Tilastojen jokikohtaiset yhteenvedot löytyvät internetistä osoitteesta www.veidimal.is. Tilastot antavat kosolti tietoa kalaretken suunnittelun tueksi, sillä niistä selviää nopeasti muun muassa kalastuskohteen kalojen odotettavissa oleva keskikoko ja ne antavat osviittaa myös kalapaikan saalisvarmuudesta. Saalispäiväkirjat ja niistä kerättävät tilastot ovat paitsi tärkeä työkalu kalastuksen tutkimukseen ja säätelyyn, myös loistavia oppaita kalastustaktiikan suunnitteluun ja ne kannattaakin etsiä ensimmäiseksi käsiinsä uuteen kalapaikkaan saavuttuaan.

Kalastuskaudet, sekä yleisimmät rajoitukset ja säännöt

Lohen kalastuskausi kestää kullakin Islannin joella 3,5 kuukautta ja se sijoittuu 20.5.-30.9. väliselle ajanjaksolle. Yksittäiset joet avataan kalastukselle eri päivinä, varhaisimmat joet maan lounaisosissa aukeavat kesäkuussa, koillisosien kylmiin jokiin lohet nousevat viimeisinä. Lohenkalastus on parhaimmillaan yleensä heinäkuussa. Meritaimenen- ja raudun kalastus alkaa 1.4. ja kausi kestää kymmenenteen lokakuuta. Taimen- ja nieriäjärvissä saattaa olla paikallisia rajoituksia, mutta periaatteessa niillä saa kalastaa ympäri vuoden. Pilkkimistäkin joissain järvissä kuulemma harjoitetaan.

Kalastus Islannissa tapahtuu herrasmiesmäiseen aikaan ja tapaan, sillä päivittäinen kalastusaika on rajattu 12 tuntiin aamunkoiton ja iltahämärän välillä, kolmesta aamuyöllä seitsemään aamulla kalastus on aina kiellettyä. Jokialueiden kalastuksesta vastaavat säätävät jokien kalastusajat edellä mainittujen aikojen sisällä. Jos kalastuspäivät myydään "koko päivinä" ("whole day permits"), kalastus alkaa yksinkertaisesti ensimmäisen varatun päivän aamuna ja loppuu illalla viimeisenä päivänä. Mikäli päivät myydään nimikkeellä "iltapäivästä puoleenpäivään" ("afternoon to noon"), kalastus alkaa ensimmäisen maksetun kalastuspäivän iltapäivällä (yleensä noin kello 14.00) ja loppuu keskipäivällä kello 12.00 päivää viimeisen varatun päivän jälkeen.

Lohen verkkokalastus on sisävesillä yleisesti ottaen kielletty, lohta verkotetaan ainoastaan suurimmilla jäätikköjoilla ja silloinkin ainoastaan tiistaiaamusta perjantai-iltaan. Suolaisessa vedessä lohenkalastus on kielletty kokonaan. Useimmilla Islannin joilla vapakalastusvälineet ovat ainoat sallitut pyydöt ja joella kalastavien vapojen määrä on rajoitettu. Jokikohtaisista rajoituksista päättää Islannin maatalousministeriön alainen "neuvoa antava toimikunta", Veiðimálastjóri ("Sisävesikalastuksen osasto", Directorate of Freshwater Fisheries). Rajoitukset perustuvat saalistilastoihin ja joen kalakannan vahvuuteen; vapojen määrää arvioitaessa käytetään karkeana nyrkkisääntönä kaavaa 1 kala/päivä/vapa. Lisäksi muutamilla joilla on erikseen säädelty muun muassa vieheiden ja syöttien käyttöä.

Yleisesti Islannissa on sallittua käyttää käytännössä mitä tahansa syöttiä, jota kala suostuu pureksimaan, mutta esimerkiksi kalojen tartuttaminen tarkoituksella ulkoapäin on luonnollisesti kielletty. Kalastuksen järjestäjät asettavat alueilleen omat sääntönsä, ja esimerkiksi kalastusvälineiden rajoittaminen pelkkiin perhokalastusvälineisiin on yleistä. Monilla joilla uistimenkin käyttö on ainakin jossain vaiheessa kalastuskautta sallittua, mutta siihen ei erikseen rohkaista. Perinteinen madolla kalastus on sallittua, ellei sitä ole erikseen säännöissä kielletty, mutta lohen kalastaminen muilla luonnollisilla syöteillä, kuten katkoilla tai katkaravuilla, on kielletty kaikkialla.

Linkkejä ja lisätietoja

• Veiðimálastofnun, Insitute of Freshwater Fisheries
• Federation of Icelandic River Owners
• Fishing in Iceland