Islannin kalat ja kalastus

Islannin makean veden eläimistö koostuu suunnilleen samoista lajeista joita tavataan muuallakin Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, mutta lajisto muistuttaa lähinnä arktisten alueiden faunaa enemmän kuin lauhkeiden alueiden eläimistöä ja lajien määrä on tuntuvasti suppeampi kuin Euroopan mantereella.

Islannin makean veden kohteissa asustaa ainoastaan viisi kalalajia. Kolme niistä on lohensukuisia: Atlantin lohi (Salmo salar), järvitaimen (Salmo trutta) ja rautu (Salvelinus alpinus). Taimenesta ja raudusta löytyy sekä mereen vaeltavia että paikallisia kantoja. Kaksi muuta lajia ovat ankerias (Anquilla anquilla) ja kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus). Näistä kalalajeista suurempaa taloudellista merkitystä on luonnollisesti vain lohensukuisilla lajeilla.

Muitakin kalalajeja on tosin satunnaisesti Islannin vesistöissä nähty, kirjolohta (Oncorhynchus mykiss) esimerkiksi tuotiin Tanskasta kahteen kalanviljelylaitokseen jo 1950-luvun alussa, mutta vapaana lajia ei Islannissa esiinny. 1960- ja 1970-luvulla luultavasti Pohjois-Venäjältä eksyneitä kyttyrälohia (Oncorhynchus gorbuscha), on muutamista joista saatu satunnaisesti saaliiksi ympäri Islantia.

Islannin kalat

Atlantin lohi kutee noin 80 islantilaisessa joessa, joista useimmat sijaitsevat maan läntisellä puoliskolla. Lohen jokipoikaset saattavat vaeltaa mereen vain parin vuoden ikäisinä, mutta useimpien islantilaisen lohijokien smoltit viettävät joessa keskimäärin kolmesta neljään vuotta ennen vaellustaan mereen. Lohet viettävät merellä yhdestä kolmeen vuotta, kunnes saapuvat takaisin kotijokeensa kutemaan. Islantilaisten lohien on todettu syönnöstävän Länsi-Grönlannin ja Färsaarten ympäristössä, mutta onpa merkittyjä lohia pyydetty tasan yhden kerran niin Skotlannista kuin Norjastakin.

Islannissa lohet nousevat jokiin, joiden veden lämpötila saavuttaa vähintään 10 asteen lukemat, joissa on järvijärjestelmiä ja jotka virtaavat tasaisemmalla maalla. Tällaisia jokia on lähinnä Islannin etelä- ja lounaisosissa, sekä pohjois-Islannin läntisellä reunalla. Muualla Islannissa lohijokia on vain muutamia, koska niiden lämpötila on yleensä liian alhainen.

Paikallista järvitaimenta (landlocked trout) esiintyy lukemattomissa järvissä ja joissa. Taimen kutee virtaavassa vedessä, osa taimenista kuluttaa koko elinaikansa joessa ja osa vaeltaa järvialtaille. Taimenen anadrominen muoto, meritaimen, kutee myös virtaavassa vedessä. Taimenen poikaset pysyttelevät joessa 2-5 vuotta ennen ensimmäistä vaellustaan merelle, jossa taimen lihottaa itseään syömällä useita viikkoja ennen paluuta makeaan veteen. Meritaimen voi vaeltaa mereen useita kertoja elinikänsä aikana.

Nieriä on kylmän veden laji. Paikallisessa muodossaan nieriää löytyy useimmista Islannin järvistä ja joista, joko yksinään tai yhdessä taimenen tai lohen kanssa. Saattavatpa nämä kaikki kolme lajia esiintyä rinta rinnan samassa joessakin. Järvissä asuvat nieriät saattavat myös kutea järvessä ja viettää järvessä koko elinkaarensa. Nieriä on monimuotoinen laji, joka muodostaa lohen ja taimenen tavoin kasvu- ja vaellusominaisuuksiltaan erilaistuneita muotoja. Jopa samassa vesistössä voi esiintyä rinnakkain toisistaan ulkonäöltään ja ravintonsa puolesta paljonkin poikkeavia nieriämuotoja, esimerkiksi kuuluisassa Þingvallavatn-järvessä esintyy neljää eri nieriämuotoa, jotka ovat eriytyneet toisistaan jo erittäin paljon. Nieriän anadrominen muoto kutee virtavesissä ja käyttäytyy paljolti samoin meritaimenen kanssa: vaeltaa jossain vaiheessa merelle syönnökselle ja palaa takaisin makeaan veteen muutaman viikon merellä ruokailtuaan. Mereen vaeltava nieriä viihtyy viileissä vesissä Islannin luoteis-, pohjois-, ja itäosissa.

Merelle vaeltavat taimenet ja nieriät eivät kuitenkaan kasva yhtä nopeasti kuin lohi, ja ne viihtyvät lähinnä rannikolla lähellä kotijokeaan, toisin kuin lohi, joka vaeltaa pitkiäkin matkoja. Meritaimenta esiintyy Etelä- ja Lounais-Islannin joissa, nieriää taas enemmän muualla maassa alueilla, joilla jokiveden lämpötila pysyy matalalla läpi kesän. Lohijoissa esiintyy sekä nieriää että taimenta, ja on myös jokia, jossa meritaimen on hallitseva laji.

Ankeriasta esiintyy pääasiassa Etelä-ja Lounais-Islannin joissa ja järvissä. Ankerias on katadrominen laji, joka tarkoittaa sitä, että se elää makeassa vedessä mutta palaa mereen lisääntymään. Ankerias kutee Sargassomerellä mistä se vaeltaa Eurooppaan ja tulee makeaan veteen syömään. Islantilaisen ankeriaan levinneisyydestä tiedetään hyvin vähän, koska sitä ei ole koskaan kalastettu laajemmassa mittakaavassa.

Kolmipiikkiä esiintyy joissa ja järvissä. Kolmipiikki on kooltaan pienehkö kala, mutta saattaa silti saavuttaa jopa 12 sentin mitan. Se kilpailee ruoasta muiden lajien poikasten kanssa, mutta toimii myös ravinnonlähteenä taimenelle ja nieriälle.

Sisävesien kalastuksen hallinnointi Islannissa

Sisävesien kalastuksen valvonta ja sääntely perustuu vuonna 1994 annettuun lakiin sisävesien kalastuksesta. Sisävesien kalastusta hallinnoi Islannin maatalousministeriön alainen "neuvoa antava toimikunta", Veiðimálastjóri ("Sisävesikalastuksen osasto", Directorate of Freshwater Fisheries), jolle ministeriö on delegoinut sisävesien kalastuksen hallinnan. Osasto toimii valvovana ja vastaavana hallintoelimenä ja säätelee kalastuksen lisäksi muun muassa kalanviljelylaitosten toimintaa. Aiemmin toimikunnan alaisuudessa toiminut Veiðimálastofnun (Sisävesikalastuksen tutkimuslaitos, Insitute of Freshwater Fisheries) toimii nykyään itsenäisesti. Tutkimuslaitos vastaa sisävesien kalaston ja kalastuksen tutkimuksen lisäksi muun muassa saalistilastojen keräämisestä.

Islannissa kalastusoikeudet ovat yksityisessä omistuksessa ja perustuvat maanomistukseen, kuten Suomessakin. Paikallistasolla kalastusta hallinnoivat suunnilleen suomalaisia osakaskuntia vastaavat "kalastusyhdistykset", joita on tällä hetkellä 165. Islantilaisilla vesialueiden omistajille on oma maanomistajien etuja ajava kattojärjestö Landssamband veiðifélaga, jonka internetsivuilta www.angling.is löytyy paljon hyödyllistä ja mielenkiintoista tietoa Islannin kalastuksesta kiinnostuneille. Yhdistykset on valtuutettu järjestämään yksittäisten jokien tai järvien, tai jokijärjestelmien ja järviryhmien, kalastuksen. Kalastusalueet sijaitsevat yleensä maaseudulla, joilla maa on useimmiten paikalliseen "kalastusyhdistykseen" kuuluvien viljelijöiden omistuksessa. Yleensä "kalastusyhdistys" vuokraa vesialueensa edelleen kalastusseuralle tai suoraan urheilukalastajille. Syyt ovat Islannissakin puhtaasti taloudelliset, sillä Islannissakin tiedetään, että urheilukalastajan vapavälinein nostaman lohen arvo on suunnilleen kymmenkertainen sen arvoon kalamarkkinoilla.

Kalastuksenhoito ja viljelytoiminta

Islannin jokien kalastosta pidetään hyvää huolta, ja moniin niistä istutetaan suuria määriä smoltteja vuosittain. Monen lohijoen poikasistutuksiin on vuosien saatossa valikoitu pääosin useamman merivuoden emokaloja joen omasta kannasta. Tällä on tavoiteltu useamman merivuoden kalojen osuuden kasvattamista suhteessa titteihin ja pitkään jatkunut monivuotisten lohien geeniperimän suosiminen on jo alkanut näkyä lohikannoissa, ja tietenkin myös saalistilastoissa, pyydetyn lohisaaliin keskikoon nousuna.

Islannin ensimmäinen kalanviljelylaitos rakennettiin jo vuonna 1884, mutta varsinainen tehokas viljelytoiminta aloitettiin vasta vuonna 1930, kun jokiin alettiin vapauttaa hautomossa kasvatettuja ruskuaispussipoikasia. Alkuun poikasia ei viljelylaitoksissa ruokittu, mutta 1950 alussa keksittiin ottaa käyttöön lyhyen aikavälin ruokinta ennen vapauttamista ja 1960-luvulla lohenpoikasia alettiin kasvattaa valtion omistamalla Kollafjørðurin koeviljelylaitoksella jo smolttivaiheeseen asti. Sittemmin lohenpoikasia on kasvatettu sekä kalankasvattamoiden tarpeisiin että jokiin vapautettavaksi. Islantiin perustettiin 1960- ja 1970-luvuilla lukuisia hautomoja ja viljelylaitoksia (kun laitoksia vuonna 1984 oli nelisenkymmentä, 80-luvun lopulla niitä oli jo pitkälti toista sataa) mutta 90-luvun alussa viljelylaitosten määrä alkoi laskea jyrkästi. Vuonna 1993 laitoksia oli enää 75.

Viljelylaitokset kasvattavat lähinnä lohenpoikasia, mutta ne tuottavat pienemmässä mittakaavassa myös taimenen, nieriän ja kirjolohen poikasia. Kuumista lähteistä yllin kyllin saatavaa termistä vettä käytetään kasvatusaltaiden veden lämmittämiseen, jotta poikasten kasvua smolttikokoon saadaan nopeutettua. Osa kasvattamoista keskittyy smolttien kasvattamiseen, osa kasvattaa smoltit edelleen lohiksi kalatiskille myytävään kokoon asti. Kasvatus elintarvikkeeksi tapahtuu joko merivedellä täytetyissä säiliöissä tai kasvatuskasseissa merellä, joskin kassikasvatus on osoittautunut talven lämpötilojen vuoksi vaikeaksi ja sitä ei onneksi juurikaan harrasteta. Kassikarkulaisista ei siis ole jokialueilla haittaa. Tankeissa kasvatus taas on osoittautunut hyvin kalliiksi, sillä merivesi on pumpattava tankkiin rannikolta.

Saalistilastot ja saalispäiväkirja, Veiðibók

Tilastoja kalastuksesta on Islannissa kerätty 1900-luvun alusta asti. Kun ministeriön alainen Veiðimálastjóra vuonna 1946 perustettiin, se on ollut siitä asti vastuussa saalistilastojen keräämisestä. Lain mukaan kalastusta tai metsästystä harjoittava joutuu ilmoittamaan saamansa saaliin, ja kalastuksen järjestelystä vastaavan tulee valvoa että näin myös tapahtuu. Jokaisella kalastuskohteella on oma virallinen saalispäiväkirjansa, islanniksi Veiðibók, jokaisessa kohteessa samanlainen. Kirjaan tulee merkitä kalastajan nimi, päiväys, kalan laji, muoto ja sukupuoli, paino kiloina, pituus sentteinä, sekä tieto siitä kolkattiinko kala vai vapautettiinko se. Lisäksi kalapäiväkirjassa on omat sarakkeensa pyyntipaikalle, käytetylle vieheelle tai syötille ja mahdollisille lisätiedoille.

Kalan painon merkitsemisessä tulee olla tarkkana. Islantilaiset oppivat urheilukalastuksen jalon taidon englantilaisilta jo 1800-luvun lopulta, ja tältä ajalta periytyy perinne ilmoittaa kalan paino paunoina. Käytännön elämässä muunnos ei kuitenkaan ole tarkka, koska tässä yhteydessä yhden paunan ajatellaan vastaavan 500 gramman painoa. Tämä aiheuttaa sekaannuksia ja myös virheitä tilastoihin, koska monet lodgeilla ja oppailla käytössä olevat puntarit näyttävät painon paunoina, ja yksi paunahan vastaa 0,454 kiloa.

Tilastoinnista vastaava Veiðimálastofnun lähettää kuhunkin kalastuskohteeseen uuden päiväkirjan vuosittain, kirjat kerätään kauden päätteeksi pois ja kaikki tilastot, miltei 100 000 pyydetystä kalasta vuosittain, kerätään yhteen. Sähköiseen muotoon tilastot on tallennettu alkaen vuodesta 1974.

Yhteenvedot edelliseltä vuodelta ovat saatavilla maaliskuun loppuun mennessä. Tämän jälkeen saalispäiväkirja palautetaan kalastusoikeuden haltijalle arkistoitavaksi ja ihailtavaksi. Tilastojen jokikohtaiset yhteenvedot löytyvät internetistä osoitteesta www.veidimal.is. Tilastot antavat kosolti tietoa kalaretken suunnittelun tueksi, sillä niistä selviää nopeasti muun muassa kalastuskohteen kalojen odotettavissa oleva keskikoko ja ne antavat osviittaa myös kalapaikan saalisvarmuudesta. Saalispäiväkirjat ja niistä kerättävät tilastot ovat paitsi tärkeä työkalu kalastuksen tutkimukseen ja säätelyyn, myös loistavia oppaita kalastustaktiikan suunnitteluun ja ne kannattaakin etsiä ensimmäiseksi käsiinsä uuteen kalapaikkaan saavuttuaan.

Kalastuskaudet, sekä yleisimmät rajoitukset ja säännöt

Lohen kalastuskausi kestää kullakin Islannin joella 3,5 kuukautta ja se sijoittuu 20.5.-30.9. väliselle ajanjaksolle. Yksittäiset joet avataan kalastukselle eri päivinä, varhaisimmat joet maan lounaisosissa aukeavat kesäkuussa, koillisosien kylmiin jokiin lohet nousevat viimeisinä. Lohenkalastus on parhaimmillaan yleensä heinäkuussa. Meritaimenen- ja raudun kalastus alkaa 1.4. ja kausi kestää kymmenenteen lokakuuta. Taimen- ja nieriäjärvissä saattaa olla paikallisia rajoituksia, mutta periaatteessa niillä saa kalastaa ympäri vuoden. Pilkkimistäkin joissain järvissä kuulemma harjoitetaan.

Kalastus Islannissa tapahtuu herrasmiesmäiseen aikaan ja tapaan, sillä päivittäinen kalastusaika on rajattu 12 tuntiin aamunkoiton ja iltahämärän välillä, kolmesta aamuyöllä seitsemään aamulla kalastus on aina kiellettyä. Jokialueiden kalastuksesta vastaavat säätävät jokien kalastusajat edellä mainittujen aikojen sisällä. Jos kalastuspäivät myydään "koko päivinä" ("whole day permits"), kalastus alkaa yksinkertaisesti ensimmäisen varatun päivän aamuna ja loppuu illalla viimeisenä päivänä. Mikäli päivät myydään nimikkeellä "iltapäivästä puoleenpäivään" ("afternoon to noon"), kalastus alkaa ensimmäisen maksetun kalastuspäivän iltapäivällä (yleensä noin kello 14.00) ja loppuu keskipäivällä kello 12.00 päivää viimeisen varatun päivän jälkeen.

Lohen verkkokalastus on sisävesillä yleisesti ottaen kielletty, lohta verkotetaan ainoastaan suurimmilla jäätikköjoilla ja silloinkin ainoastaan tiistaiaamusta perjantai-iltaan. Suolaisessa vedessä lohenkalastus on kielletty kokonaan. Useimmilla Islannin joilla vapakalastusvälineet ovat ainoat sallitut pyydöt ja joella kalastavien vapojen määrä on rajoitettu. Jokikohtaisista rajoituksista päättää Islannin maatalousministeriön alainen "neuvoa antava toimikunta", Veiðimálastjóri ("Sisävesikalastuksen osasto", Directorate of Freshwater Fisheries). Rajoitukset perustuvat saalistilastoihin ja joen kalakannan vahvuuteen; vapojen määrää arvioitaessa käytetään karkeana nyrkkisääntönä kaavaa 1 kala/päivä/vapa. Lisäksi muutamilla joilla on erikseen säädelty muun muassa vieheiden ja syöttien käyttöä.

Yleisesti Islannissa on sallittua käyttää käytännössä mitä tahansa syöttiä, jota kala suostuu pureksimaan, mutta esimerkiksi kalojen tartuttaminen tarkoituksella ulkoapäin on luonnollisesti kielletty. Kalastuksen järjestäjät asettavat alueilleen omat sääntönsä, ja esimerkiksi kalastusvälineiden rajoittaminen pelkkiin perhokalastusvälineisiin on yleistä. Monilla joilla uistimenkin käyttö on ainakin jossain vaiheessa kalastuskautta sallittua, mutta siihen ei erikseen rohkaista. Perinteinen madolla kalastus on sallittua, ellei sitä ole erikseen säännöissä kielletty, mutta lohen kalastaminen muilla luonnollisilla syöteillä, kuten katkoilla tai katkaravuilla, on kielletty kaikkialla.

Linkkejä ja lisätietoja

• Veiðimálastofnun, Insitute of Freshwater Fisheries
• Federation of Icelandic River Owners
• Fishing in Iceland